Mur. Nyt tekisi mieli sanoa kirosana jos toinenkin. Tällä hetkellä itse asiassa tekisi mieli tehdä monia muitakin asioita, esimerkiksi

- huutaa ja potkia seinää

- huutaa ja potkia isoveljeä

- huutaa ja potkia isoveljen tietokonetta

- tirauttaa pari kyyneltä

- syödä viinirypäleitä (nam)

- halata erästä opettajaani

- mennä nukkumaan.

Ei kai mennyt liian angstiteiniksi?

 

Plöplää. Tuntuu, että koko päivä on pilalla. Ruotsin kuuntelu meni huonosti. Siis todella, todella huonosti. Eräs toinenkaan asia ei sujunut niin kuin olisi pitänyt, minulla oli taas ihan liian korkeat odotukset kaiken suhteen, mutta ei siitä sen enempää. Tulin kotiin, hengasin yksikseni, katselin telkkaria. Kävin pari kertaa koiran kanssa lenkillä, menin hauvelin kanssa äitiäni vastaan kun hän tuli töistä. Sillä välin rakas isoveljenikin oli ehtinyt myös tulla kotiin, ja nyt ahdistaa, kuten aina kun veli on kotona. En tiedä, en jaksa juuri nyt tehdä mitään muuta kuin angstata, nukuin niin vähän viime yönä. Pamauksia pelkäävä koira ja sorsanmetsästyksen alkaminen ei ole hyvä yhdistelmä. Miksi ihmeessä niitä sorsia pitää ampua keskellä yötä?

Lähitulevaisuus ei juuri nyt näytä kovin hyvältä. Hän on ja pysyy eikä lähde kulumallakaan. Harmittaa, kun en viime yönä ruvennut huutamaan hänelle ja sanonut suoria sanoja, kun kerrankin olisi ollut mahdollisuus. Nyt saan sitten kestää häntä 24/7 ties kuinka monta viikkoa. Great. Pelkkä ajatuskin masentaa, ja pirusti.

 

Mitäköhän vähän iloisempaa sitä voisi näin vaihtelun vuoksi höpistä? Kuuntelen Mamma Mia -elokuvan soundtrackia. En olisi ikinä uskonut, että Abban biisit voisivat kuulostaa näin hyviltä, vaikka ei niissä alkuperäisissäkään mitään vikaa ole. Mutta elokuvan versioissa on jotain, mikä iskee. Lisäksi olen aivan rakastunut Radioheadin Fake Plastic Trees -nimiseen kipaleeseen. Aivan ihana.

 

Hiukan lyhyempää viestiä tällä kertaa, mutta olen niin väsynyt että nukahdan varmaan kohta tähän näppäimistön päälle. Hyvää yötä, stay tuned.