Eipä suostuneet juuri hetki sitten julkaisemaani postaukseni kuvat näkymään, joten aloitetaan alusta ja kirjoitetaan jotain muuta. Tämän siitä saa kun ei ymmärrä tietokoneista oikein mitään. Mutta palataanpa sitten alkuperäiseen suunnitelmaan... ilman kuvia tällä kertaa. Tosin eihän se sitten alkuperäinen suunnitelma ole. On se vaikeeta.

 

Anyways, kiitos kiitos kiitos kaikille, jotka ovat käyneet katsomassa blogiani ja kiitos kiitos kiitos kiitos kaikille kommenttia pistäneille! Piristi kummasti eilen illalla väsyneenä kotiin tultuani huomata, että olen saanut uusia kommentteja. Eikä ole edes tarvinnut kuin vain kerran mainita sana "yläosattomissa"...

 

23. heinäkuuta. Koulun alkuun ei ole enää kuin pari hassua viikkoa, ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika menee. Tämäkin nätti lomapäivä on jo kääntymässä illaksi... Ja mitä olen saanut aikaiseksi? Mietitäänpä. Heräsin seitsemältä (en tosin omasta vapaasta tahdosta, syyttäkää lenkille haluavaa koiraani joka ei selvästikään tunne kellonaikoja). Olen syönyt suunnilleen kahdeksan mandariinia (plus kaikkea muuta). Istuskelin ulkona ja luin Torey Haydenin kirjoittamaa kirjaa Tiikerin lapsi ties kuinka monetta kertaa (joojoo, ei ole vasta kuin ehkä neljäs kerta menossa). Katsoin Salkkareitten uusintoja (säälittävää, tiedän, mutta olen koukussa, myönnetään). Epäilin monta kertaa, että minulla on sikainfluenssa (sain varmasti tartunnan kaveriltani, joka köhi eilen niin epäilyttävästi).

 

Mutta ääh, koulu. Toisaalta odotan innolla koulun alkamista, mutta toisaalta ajatus koeviikoista ja kilometrin korkuisista läksypinoista hirvittää, ylioppilaskirjoituksista puhumattakaan. Heti syksyllä edessä olisi englannin ja ruotsin kirjoitukset, enkä tiedä, tuleeko niistä mitään, kun omat tavoitteeni ovat niin korkealla. Laudaturit ottaisin molemmista enemmän kuin mielelläni, mutta ne tuntuvat olevan aika tiukassa omalla kohdallani. Ei kai tässä muu auta kuin mennä kirjoituksiin sormet ristissä, toivoa parasta ja pelätä pahinta.

 

Onko olemassa jotain sääntöä, jonka mukaan kesälomalla ei saisi puhua koulusta? No, jos on, niin sitä on tullut nyt rikottua. Ja monta kertaa aikaisemminkin. Oops, I did it again.

 

Sekavia ajatuksia. Stay tuned.

 

Niin, tämänkertainen postaushan sai otsikkonsa Anna Puun Kaunis päivä -biisistä. Ei muuten yhtään hullumpi kipale.